Tämä on ollut varsinainen päivä - ihan niin kuin niitä ei muutenkin olisi ollut. Ulospäin naama ja olemus näyttää iloiselta tai ainakin tavalliselta, mutta sisällä myrskyää. On niin hirveästi asioita ja kysymyksiä mielessä, etten oikein edes tiedä, miten päin olisin.

Ystävättäreni oli  aamupäivällä kaverina, kun menin jälleen kerran lankojani läpi ja mietin, mistä raaskin luopua. Ihan syvältä myydä aarteitaan saadakseen laskuihin rahaa. Sen pitäisi olla niin, että jos lankaa myy, pitäisi sillä rahalla saada ostaa uutta, kivampaa lankaa tilalle. Vai mitä olette mieltä...
Tekee vaan niin pahaa luopua aarteistaan. Enemmänkin olisi pitänyt laittaa myyntiin, mutta enää en helpolla keksi mistä luopua. Toisaalta haluaisin marinoida kirjavia lankoja, toisaalta taas yksivärisiä, kun olen nyt innostunut palmikko- ja pitsisukkiin. Myös huivit ovat alkaneet olla lähellä sydäntäni. Yritä tässä nyt sitten luovia.

Kutominenkin on tökkinyt monta päivää. Muutaman kerroksen olen aina välillä saanut tehtyä, mutta varsinaista edistymistä ei tapahdu. Osasyy voi olla se, että on ollut aika lämmintä viime päivinä, mutta selitykseltähän tuo kuulostaa. Kunnon kutoja ei voi vedota säähän, eihän... ;)

Illalla meillä jyrähti muutaman kerran ukkonen ja satoi, mutta onneksi se ei kestänyt kauan. En ole koskaan tykännyt ukkosesta. Jo ihan pienenä äidin piti olla turvanani ukkosen aikaan. En ymmärrä ihan täysin esim. kavereitani, jotka tykkäsivät ja tykkäävät katsella kuistilla tms. missäpäin salamoi. Uhh!

Kai tässä joutaa mennä sänkyyn odottamaan saako unta vai ei. Nukahtaminen on ollut viime aikoina enemmän kuin vaikeaa. Toivottavasti tänään nukahtaisin ennen kuin ehdin taas alkaa ajatella asioita ja pyörittää niitä mielessäni.

Hyvää Yötä kaikille!