Miten tämä kirjoittaminen on näin vaikeaa? Ehkä minulla on sensuuri niin suuri sen suhteen, mitä kirjoitan tänne. Jos sensuuria ei olisi, saattaisi tulla mielenkiintoisia palautteita. Toisin sanoen, yritän pitää tämän neutraalina blogina ilman suurempia taisteluja.

Käsityörintamalla on vaihtelevaa. Pakko olisi kutoa niitä Helavyösukkia - vielä puuttuu luvattoman paljon. Kaikki koon 44 sukat ovat nyt valmiit ja pääsin siirtymään koon 42/43 sukkiin. Nyt vain jostain inspistä niiden tekemiseen...

Samalla valmistui KyJyjäkin, missä tilanne on nyt se, että aloitettuja on 20/20 ja valmiita 14/20. Lankaa on mennyt tähän mennessä 2690g. Vielä 6 kyjyä ja sitten se olisi valmis.

Joululahjoja ei varmaan tänäkään vuonna ehdi tehdä, vaikka niin piti aloittaa heti viime joulun jälkeen. Ajattelin, että annan lahjaksi sukkalahjakortteja, joita sitten saa kutoa rauhassa ja ajatuksella. Ideoita niihin on vaikka kuinka paljon... Mutta mistä aikaa?

Sen verran sivuan arkaa aihetta, että olen ollut aika kiukkuinen näistä maahanmuuttajista - turvapaikanhakijoista- elintasopakolaisista..millä nimellä heitä kukakin haluaa nimittää. En ymmärrä, miten päättäjämme voivat olla niin ...nattomia, että kun turvapaikanhakija uhkaa nälkälakolla, niin heti ollaan muuttamassa heidän ruokaansa sellaiseksi kuin he haluavat. En jaksa hetkeäkään uskoa, että jos me menisimme pakolaisena jonnekin, niin kukaan ei korvaansa lotkauttaisi sille, että joku ruoka ei ole meidän makuumme. Samaan aikaan toisaalla nähdään nälkää, mutta näille ei kelpaa mikään. Eikä pidä unohtaa sitä, että me suomalaisetkin joudumme turvautumaan ruokajonoihin eikä sekään välttämättä tarkoita sitä, että saa jotain. Jostain hiljattain luin jostain lapsiperheestä, joka jonotti aikansa ja kun tuli heidän vuoronsa, kohauteltiin heille olkapäitä ja sanottiin, että loppu. Eikö ensin pitäisi pitää huoli oman maan kansalaisista, ennen kuin aletaan hyysätä ja haalia muita tänne. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jos ruoka ei kelpaa, niin olkoot syömättä ja menkööt sinne mistä tulivatkin - tarkoitan etenkin näitä hyväkuntoisia nuoriamiehiä, joita on tullut vaikka kuinka paljon. Missä on naiset ja lapset, jotka oikeasti ovat niitä sodan uhreja eivätkä mitään elintasopakolaisia. Mutta... Eihän niissä maissa naisella ole mitään arvoa.
Entäs heidän mutinansa asuinoloista. Myönnän, ettei varmasti ole kiva olla isossa salissa vastaanottokeskuksessa, mutta eivät he voi olettaa, että heille olisi hienot hotellimajoitukset valtion piikkiin, ja eihän se "salimajoitus" ole pysyvää.
Eihän  heille sopinut kasarmialueenkaan punkat - ihmeen hyvin meidän maamme omat nuoret miehet asuavat niissä oloissa armeijan ajan ja heille kelpaa hernekeitot, kaurapuurot ym. ruuat.
Juu, tiedän tämän olevan vastakainasettelua, mutta pitkään aikaan ei ole ärsyttänyt niin paljon kuin nyt. Tuntuu, että joillakin näistä tulijoista on asiat kuitenkin paremmin kuin isolla osalla oman maamme kaikkein köyhimpiä ja vanhuksia.

Lisäksi on tullut mieleeni, että kuinka helppo esim. Isikseen kuuluvien on tämän pakolaisryntäyksen myötä levitä huomaamatta Eurooppaan ja tänne Suomeenkin. Mielestäni se on aika pelottava ajatus.

Hupsista, nyt mä kuitenkin innostuin tuohon ja tulin kiukkuiseksi. Ehkä on paras pitää pieni tauko ja vetää henkeä.
Tätä ei oltu tarkoitettu sodan julistukseksi, mutta tulinpahan kertoneeksi ajatuksiani ( vain murto-osan)
Älkää hermostuko ja täyttäkö mun kommenttikenttiäni uhkauksilla tai muilla. Tämä nyt oli vain ajatuksenpurkuani. Taitaa olla ensimmäinen kerta bloggausurani aikana, kun kommentoin jotain asiaa näin. Yleensähän kerron vain omia kuulumisia ja käsityöjuttuja.

Nyt täytyy varmaan mennä laittamaan ruokaa. Palaillaan myöhemmin.