torstai 18. helmikuuta 2016

Lumisateinen tervehdys

Tässä oli muutama kaunis, keväinen päivä, mitä ei uskoisi nyt todeksi. Sade alkoi vetenä, sitten muuttui jäätäväksi tihkuksi ja nyt tulee kiitettävän isoja tiskirättejä - sakeasti. Se siitä kevään alkamisesta. Toisaalta - eihän kukaan tosissaan usko, että oikea kevät tulisi Helmikuussa. On tuo lumipyry siitä huolimatta ankeaa katsottavaa.

Olette varmaan huomanneetkin, etten ole taas aikoihin kirjoittanut. Ei vain ole ollut puhtia kirjoittaa ja kutominenkin on ollut mitä on. Välillä ihan innostun kutomaan, mutta välillä puikot ei tartu käteen, ei sitten millään. Ilmeisesti pitäisi liimata ne käteen, jos jotain haluaisi saada aikaan.
Olisi niitä helavyö- ja Jussisukkiakin vielä kudottavaksi, mutta minkäs teet, kun ei vaan suju. Selityksenä sanon, että vasen olkapää on viime aikoina huutanut aina välillä hoosiannaa eli pakko ottaa senkin takia rauhallisemmin. Meinaa vähän harmittaa, kun kutominen ei ajoittain suju ollenkaan vaikka mieli tekisi kutoa. Ehkä täytyy malttaa pitää taukoja ennen kuin olkapää menee ihan rikki.

Mitäs tässä olisi tapahtunut edellisen kirjoituksen ja tämän päivän välissä. Ystävälläni olen käynyt kahvilla ja hän meillä, mikä on ihana henkireikä ainakin minulle.
Tammikuun loppupuolella pidin kynttiläkutsut, joista sain itselleni sen väriä vaihtavan alustan ja GlowLite kynttilöitä sekä 2 ihanaa tuikkupurkkia, missä on perhonen.
Parin viikon päästä minun kutsuistani, piti kaveri kutsut ja ei kun sinne. Seuraavat olisi 6.3. ja sitä seuraavat 19.3. Onhan tämä vähän tällaista piiri pieni pyörii -rumbaa, mutta onneksi ei ole pakko ostaa mitään - voi vain mennä katselemaan ja kahville :D Ottaa siis kutsut sosiaalisena tapahtumana, vaikka ne ottavatkin koville. En oikein kestä olla tuollaisissa tapahtumissa, niissä on sietokyvylleni liikaa ihmisiä. Ei varmaan tulisi lähdettyäkään, mutta kutsujen kulloisetkin emännät / joku vieraista ovat niin päättäväisiä, että tilanteeni on ( pilke silmäkulmassa sanottuna) tulet tai itket ja tulet. Jälkeenpäin en ole yhtäkään lähtöä katunut, vaikka lähteminen onkin niin vaikeaa.

Olen tässä viime päivinä ajatellut, miten ihania ihmisiä minulla on ympärilläni - siis Ystäviä isolla yyllä. Ilman heitä tämä kurja olo olisi vieläkin pahempi. Vaikka voisin olla oma itseni heidän seurassaan, yritän psyykata itseni pirteämmäksi kuin ehkä oikeasti olisin, jotten pilaa heidän päiväänsä. Samalla kai yritän huijata itseänikin siihen, että olisi parempi fiilis kuin todellisuudessa ehkä onkaan.

Katsoppas vaan, lumisade lakkasi ja muuttui taas vedeksi. Otan takaisin... lisää lunta.

On tässä välissä ollut iloisiakin asioita, kuten ne kynttiläkutsut, opin tekemään ristiinvahvennetun kantapään ja Ystävä kävi opastamassa, miten yleiskoneella tehdään pullataikina. Tuli ihanan helposti <3 Hän lupasi tulla vielä toistamiseen opastamaan, että sitten rohkenen tehdä itsekin taikinan. <3

Se olisi muuten saunapäivä. Viime viikolla ei huvittanut mennä eli korvasin saunan suihkulla. Olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä kerran viikossa on pakko päästä saunaan... Ihan eri asia, vaikka kuinka kävisit päivittäin tai joka toinen päivä suihkussa. Tänään siis saunaan ja saunan jälkeen pieni tilkka kermalikööriä, ettei vilustu ;)

Mukavaa torstain jatkoa.
Yritän kirjoittaa lisää nopeammin kuin viimeksi :)

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)