sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tervehdys taas. Hitsi vieköön, sitä tyttö nuortuu silmissä... tai ainakin tuntuu siltä. Keksittiin miesystäväni kanssa illalla joskus klo 21 jälkeen, että voisi lähteä ajelemaan jonnekin. Ajattelin, että mennään joko Lahteen tai Mäntsälään kahville, mutta toisin kävi. Ensin mentiin pikkuteitä hyvänmatkaa ja päädyimme Lahti - Tamperetielle. Nokka näytti Hämeenkosken suuntaan, jolloin totesin, että Koskikartano menee klo 21 kiinni ja kello oli jo yli kymmenen. No, matka jatkui Tampereen suuntaan. Tuuloksessa päätettiin poiketa Tuulosen Hesessä syömässä hampurilaiset, koska emme olleet syöneet koko päivänä mitään. Sieltä kun jatkoimme matkaa, oli kello jo jotain 23.40.

Matka jatkui edelleen Tampereen suuntaan ja mietittiin, missä saisi kahvia. Ensin soitin ystävälleni, mutta taisivat olla jo nukkumassa ja känny äänettömällä, kun kukaan ei vastannut.

Seuraavaksi soitin serkulleni, koska tiesin varmaksi, että hän valvoo ainakin aamuyhteen. Ei vastannut hänkään. Siinä kohtaa fiksuna tyttönä päättelin, että hän on varmaan töissä, joten nokka kohti Valkeakoskea ja Waltikkaa. Kun pääsimme sinne, totesin, ettei Waltikka ole entisensä. Ei ollut enää aulabaaria ja muutenkin ihan oudon oloinen. Avasin suuni kysyäkseni respasta, onko serkku töissä, mutta samaan aikaan serkku tuli näkyviin. Hänellä oli näkemisen arvoinen ilme, kun hän tunnisti meidät :)
Hän oli juuri lähdössä töistä, joten ajoimme peräkanaa heille kahville. Voi siellä olla muilla perheenjäsenillä ihmettelemistä, kun hän tänään kertoo meiltä terveisiä ja muutenkin yöllisestä vierailustamme :D
Mutta oli meillä säkää. Jos olisimme menneet 5 minuuttia myöhemmin, oltaisiin menty serkun kanssa ristiin. Toisaalta, hän olisi katsonut kännykän ja nähnyt meiltä tulleen puhelun eli lopputulos olisi ollut sama.

Takaisinpäin lähdimme joskus kahden maissa. Lähestyessämme Lahtea, päätimme poiketa vielä ABC:lle syömään jotain - onhan se mukavampi mennä nukkumaan, kun ei ole nälkä. Kotona olimme kutakuinkin tasan neljältä.
Vaikka mentiinkin suunnilleen samantien nukkumaan, vei se oman aikansa ennen kuin nukahti.

Aamulla havahduin siihen, kun ystävältäni tuli tekstiviesti. Laitettiin muutama viesti ja sovittiin, että hän tulee käymään kahvilla. Minulla oli hyvä tarkoitus herätä silloin, mutta toisin kävi; heräsin ovikelloon. Oho!
Kahvitellessa sovittiin, että menen huomenaamulla hakemaan hänet ennen kymmentä ja sitten nokka Koriaa, missä on neulomolaisten tapaaminen klo 11. En ole ennen käynyt eli voi olla ihan kiva reissu.

Nyt siirryn kutomaan eli mukavaa sunnuntaita kaikille ja palataan asiaan :)

3 kommenttia:

  1. Mukava reissu. Minäkin tykkäisin ekstemporee-reissuista, mutta taitais olla autossa vain minä, eikä yksin reissut ole kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuollaiset reissut ovat mukavia. Olet oikeassa, että yksin ne eivät ole kivoja - vaativat kyllä kaverin

      Poista
  2. No olipas sulla seikkailua kerrakseen!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)