perjantai 7. huhtikuuta 2017

Niin se on poijjaat....

Huhtikuu on pyörähtänyt käyntiin. Välillä on ollut aurinkoisia päiviä, mutta välillä taas on umpipilvessä ja tuulee. Vaikka olenkin tällainen Mörri-Möykky, joka tykkää pimeästä ajasta, niin saisi sen verran lämmitä, että pääsee uimaan. Juu, tiedetään - jotkut käyvät avannossa läpi talven, mutta  itse odotan sitä, että pääsee lämpimämpään veteen lutraamaan. Kun minut saa järveen, en meinaa millään malttaa tulla pois.. etenkin jos vesi on lämmintä tai ainakin sellaista, että kroppa tottuu siihen ilman isompia kramppeja. Viime vuonna se taisi olla 27.5. ,kun kastoin talviturkin. Hitsi, jäi vaivaamaan tuo päivämäärä eli täytyy tarkistaa. No niin, heti valehtelin 2 päivää; se oli 25.5. kun talviturkki lähti.

Ette ikinä usko, mutta ihme on tapahtunut: Mulla on kaksi keskeneräistä työtä ja molemmat ovat mulle tulevat sukat!! Ihmeitäkin siis tapahtuu - aina joskus.
Seuraavaksi pitäisi kutoa yhdet Koskiin menevät sukat ja sitten taas täällä olevalle ystävälleni parit paria. Varmaan Ukkokullallekin täytyy jossain kohtaa kutoa taas sukkia.

Kävin eilen ystävälläni kahvilla ja samalla moikkaamassa hänen toista ystäväänsä, joka käy aika-ajoin kyläilemässä täällä. Ystikseni oli käymässä asioilla kun menin. Siinä odotellessa tämä ystäväni ystävä päätti alkaa luetella minulle mitä Ystävälleni saa ostaa lahjaksi ja mitä ei. Toisin sanoen, mitään tavaraa ei vaan pelkkiä sukkia. Sinnittelin kahvittelut ajan ystävällinen olemus päälimmäisenä, mut pakko sanoa, että vedin tuosta tapahtuneesta herneen nenään. Mikä %%%/=#"#% joku toinen on sanomaan, mitä saa ostaa lahjaksi ja mitä ei. Piti tänään viedä Ystikselle tulleet langat, mut mä en yksinkertaisesti jaksa pitää ystävällistä ilmettä päällä.
Menen sitten taas Ystävälleni kahville, kun tuo hänen toinen ystävänsä on lähtenyt pois. Saatoin tietty olla hieman herkkähipiäinen, mut silti tuo oli Ystäväni ystävältä aika typerä puheenvuoro.
Se on sama, että mä sanoisin kenen tahansa kohdalta, ettei sille ja sille saa ostaa tuota ja tuota vaan pelkästään kudottuja sukkia tms. 
Mähän alan oikein kiihtyä nytkin.

Pitäis tänään tehdä ruuaksi pizzaa. Oikeastaan se piti tehdä jo eilen, mut en jaksanut enää saunan jälkeen tehdä sitä. Niinpä eilinen mentiin munakkaalla. Ollaan syöty pienen ajan sisään nyt kolme kertaa munakasta eikä vielä töki. Se voi johtua siitä, ettei ole syönyt vuosikausiin munakasta ennen tätä.

Ei maar, kai mä siirryn kutomaan, kunhan ensin juon kupin kahvia. Täytyyhän sitä päiväkahvi juoda.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Meinasi ihan unohtua. Olenhan mä saanut kolme paria sukkia valmiiksi, joista ei ole vielä kuvaa täällä. Laitetaas ne vielä tähän postaukseen:
Ailan sukka

Anun toinen sukkapari

Tean eka sukkapari

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Miten niin kirjoittaminen tökkii...

..tai en tiedä, onko se itse kirjoittaminen vai se, että en yksinkertaisesti saa aikaiseksi. Olen kutonut jatkuvalla syötöllä niin paljon, että aika ajoin kutominen tökkii eikä tunnu ollenkaan mukavalta. On kuin kilpailisin itseni kanssa siitä kuinka a) nopeasti kudon sukkaparin ja b) pakko saada enemmän sukkia aikaiseksi kuin viime vuonna. Juu, tiedän sen olevan täysin järjetöntä, mutta minkä ihminen itselleen voi.Eräs ystäväni kyllä toppuutteli minua, kun tilanne alkoi mennä siihen, että kudoin ja itkin, kun vaan oli pakko kutoa, kutoa ja kutoa. Pakkomielteensä kullakin.

Oikeastaan tartuin "kynään", kun sain tekstarin, missä kyseltiin, koska aion päivittää blogiani. Noloa!!!!! Pakkohan se oli sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa.

Talvi on kääntynyt kevääksi sitten edellisen kirjoittamisen. Lumi on aikalailla sulanut, mutta kyllä sitä vielä on muuallakin kuin kasoissa. Jos päivälämmöt pysyvät plussanpuolella, sulaa tuo lumi alta aikayksikön pois. Sais kyllä lämmetä - ei niin , että mitenkään kuumasta tykkäisin, mutta on siinä se hyvä puoli, että pääsee uimaan. Viime vuonna se taisi olla 27. tai 28.5. ,kun kastoin talviturkin. Pääsisiköhän tänä vuonna aikaisemmin siitä eroon?

Kotoelo on rauhallista ja soljuvaa. Nyt minulla on sellainen miesystävä, joka saa minut tuntemaan itseni maailman tärkeimmäksi ja söpöimmäksi ihmiseksi, vaikka totuus onkin muuta. Tunnen välillä itseni suorastaan prinsessaksi. Ja mikä ihaninta, hän muistaa melkein päivittäin sanoa rakastavansa minua ( sanon minäkin rakastavani häntä - ei se yksipuoleista ole enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä)
Hauskinta on, että saadessaan uudet sukat, ne täytyy heti laittaa jalkaan ja "koeajaa" ne. :D
Jostain syystä hän pitää kirjavia sukkia kotoilusukkina, sillä hän pyysi minua kutomaan tylsiä harmaita ja ruskeita sukkia "arkisukiksi", joilla voi käydä töissä. Minähän teen työtä käskettyä.
Olen tänä keväänä kutonut 21 paria, joista kolmannes eli 7 paria on mennyt Ukkokullalle. Välissä koetan kutoa joululahjasukkia ym. Sain mä muuten kudottua itsellenikin parin. Saavutus. Tuossa yksi kerä odottaa, että kutoisin siitä taas itselleni, mutta missä välissä, on oma lukunsa.

Sain piiiiitkäaikaiselta ystävältäni 3 hierontakertaa joululahjaksi. Käytin ne viime kuussa ja pakko sanoa, että tuntui ihanalta. Kelpas kutoa sen jälkeen.
Nyt täällä oleva paras Ystäväni yllätti mut viime viikolla. Hän oli hankkinut mulle hierontalahjakortin! Mykistyin, sillä tuo tuli ihan puuntakaa. Varmaan hänellä oli ketunhäntä kainalossa - varmemmin saa hänkin sukkia, kun mun hartiat ovat vetreet *reps* ( Vai mitä, Kamu ;)  ) Varasin jo ajankin perjantaina ja pääsen heti huomenna hemmoteltavaksi. Aaaah!

Taidan tähän väliin laittaa paaaaljon kuvia aikaansaannoksista. Ei ole niitäkään tullut laitettua tänne. Yritän parantaa tapani.,,

Ukkokullan eräät kotoilusukat, Lankana 7 veikka Aurora ja tavan lvalkoinen

Ukkokullan "arkisukat 1"

Ukkokullan "arkisukat 2"

Ukkokullan punaiset, joissa kokeiltu varteen ja päälle netistä löydettyä neulosta:2 krs oikein, 2krs 2o2n, 2 krs oikein.Toista.
:
Ukkokullan "Tassukat" Näistä tuli lempparit

Ukkokullan vaaleanpunaiset
 
Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017, vol.1

Ukkokullan siniset Veikka -sukat ja mun vaaleanpunaiset

Ystäväiseni vaaleanpunaiset

7 veikka sukat

ihan perussukat naiselle

Naisten siniset perussukat 7 veikka ja  veikka Polkka vol.2

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017, vol.2



Tykästyin noihin Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkiin, että aion tehdä niitä enemmänkin lahjoiksi tms - tietenkin erivärisinä versioina. Nuo olivat toiset ja kolmannet kirjoneulesukat, mitkä tein ja mielestäni onnistuin ihan hyvin.

Ukkokulta onnistuu aika usein yllättämään minut. Tästä ei ole kauankaan, kun hän toi kauppareissulta mulle ihanan, vaaleanpunaisen pingviinin. Se on soma <3


Mä puolestani hemmottelin Ukkokultaa viime viikolla pizzaa tehdessäni. Täytettä oli niin paljon, että piti tehdä puolikas taikina lisää. Muotoilin siitä sitten 3 pyöreää pikkupizzaa ja yhden isohkon sydämen. Kuinka moni on syönyt sydänpizzaa???

No nih! Eiköhän tässä ole päivitystä tälle kertaa riittävästi. Yritän päivitellä nopeammin, ettei tarvitse lukijoiden kysellä perään ;D

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Jaa-a

Taas on ollut ties kuinka pitkä tauko kirjoittamisessa. Viime kuussa käytiin Ukkokullan kanssa hakemassa sille mopo Muuramesta. Parisataa kilometriä sivu eli sai istua riittämiin autossa. Mut oli se ihan kiva sunnuntai ajelu siitä huolimatta.

Viime viikolla kävin hierojalla, kun sain ystävältäni joululahjaksi kolme hieronta kertaa. Ei ole sen jälkeen tarvinnut herätä enää yöllä päänsärkyyn, mikä on niiiiiin ihanaa. Häiriötön uni onkin tervetullut. Ensi torstaina taas hierottavaksi. :)

Käsitylrintamalla tapahtuu hiljakseen. Aloin kutoa Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkia - ohjeesta paljastetaan pätkä päivässä ja viimeinen pätkä tulee 10.2. Ukkokulta lähti nyt yöllä auraamaan, joten mä sain kaikessa rauhassa kutoa tuon perässä laahanneen sukankin ajantasalle. Voi sukkien saaja olla rentoutuneempi, kun on molemmat sukat jo näin hyvässä vaiheessa.
Samaan aikaan kudon Ukkokullalle tassusukkia. Kuvat molemmista ja viimeksi valmistuneista sitten, kun saan nuo Ystävänpäiväsukatkin valmiiksi. Ai niin, teinhän mä itsellenikin sukat. ( tiedä mikä mielenhäiriö tuli, kun päätin tehdä ihan itselleni) Ukkokulta meinasi takavarikoida ne, mutta sain kätkettyä sukkani. Tilasin kuitenkin lankaa, että hän saa samanlaiset. Täytyy vaan muistaa pestä ne eri aikaan, etteivät vain mene sekaisin.

Fiilikset ovat olleet maassa. Ainoa, mihin saan tartuttua, on kutimet. Pitäisi tehdä kotonakin jotain, mutten yksinkertaisesti saa tartuttua mihinkään. Ärsyttää jo itseänikin. Olisi edes yksi päivä, jolloin saisi tehtyä kotona jotain...Ei voi olla liikaa vaadittu.

höh. Kello on 05.15 ja töllöstä loppui ohjelma. Mulla on ollut telkka tuossa seurana auki, vaikken sitä olekaan katsellut. Onpahan jotain taustamölinää :D

Ei maar, kai sitä voisi mennä ottamaan pikkutirsat ennen kuin aamu valkenee.

Nähdään taas ja mukavaa viikkoa!

torstai 12. tammikuuta 2017

"On maisema kuin lakana, lunta eessä, lunta takana..."


... Ja sen lisäksi on perjantai ja 13.päivä. Itse en ole kovin taikauskoinen, mutta kyllä tuohon aina kiinnittää huomion.

Ukkokulta lähti viime yönä klo 2 auraamaan. Yritin mennä siinä kohtaa nukkumaan,mutta eihän siitä mitään tullut. Niinpä kudoin melkein klo 4.30 asti. Nyt aamulla en tiedä mihin heräsin, mutta 6.30 ponkaisin ylös. Ihan omituista.

Ei sen puoleen, tulipahan kudottua. Lupasin pidentää ystäväni ystävän villasukkien terää, kun terä oli liian lyhyt. Kyseessä oli parin sentin pidennys, joten ensin mietin sukkien pingottamista. Silläkin olisi saanut melkein sen tarvittavan lisäpituuden. No, purin kuitenkin kärkikavennukset ja kudoin sen 2cm ja kärkkavennukset uusiksi.

Viime viikolla Ukkokulta toi kassillisen parsittavia sukkia joltain tuttavaltaan.(kyseessä vanha mies,jonka vaimo on jo vanhainkodissa) En ole ikinä tykännyt sukkien parsimisesta, mutta tuo oli vähän pakkorako. Yksi sukka oli niin rei'llä etten edes yrittänyt sen parsimista. Niinpä päätin kutoa sen tilalle uuden parin.

Ukkokulta vilustui viime viikolla (tai sai joltain tartunnan) ja vaikka kuinka yritin suojella itseäni, sain minäkin sen flunssan. Ei kiva. Parina päivänä oli pientä lämpöä, mutta muuten olen selvinnyt pelkällä nuhalla. Onneksi. Ei tässä muita oireita olisi tarvittukaan.

Olen saanut sen verran sukkia aikaan, että laitan tähän postaukseen muutamat kuvat.

Lankana OnLine super socke silk

Lanka Regia silk color
Lanka OnLine Cotton Stretch

Novita Nalle Kukkaketo "Sinikello

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kuvahaun tulos haulle uusivuosi



Kuvahaun tulos haulle uusivuosi

Siinä se tuli sanottua :) Olkoon tämä vuosi yhtä onnellinen tai onnellisempi kuin viime vuosi oli.

Minun vuoteni ei päättynyt kovin iloisissa merkeissä. Ystäväni tiiviistä nuoruuden ystäväporukasta nukkui yllättäen pois joulunpyhinä vain 53 -vuotiaana. Hän olisi täyttänyt 28.12. 54v. ja tarkoitukseni oli soittaa silloin hänelle. Meillä oli tapana soittaa toistemme syntymäpäivänä, vaikkei muuten yhteyttä pidettykään. Nuoruudesta oli jäänyt niin syvä ystävyys, että se kesti aina puolenvuoden hiljaiselonkin. Nytkin oli tarkoitus soittaa hänelle joko hänen syntymäpäivänään tai sitten uudenvuodenpäivänä. Pitämiseksi jäi. :(
Edellisen kerran näin hänet joskus 6-7 vuotta sitten, mistä tuntuu olevan iäisyys. No, onhan siitä kymmenisen vuotta eli pieni iäisyys ainakin. Niillä kerroilla,kun näimme, ei väliaika ja välimatka tuntuneet missään, vaikka olenkin asunut pois Koskista jo 17 vuotta. Mihin tämä aika on mennyt????

Ystäväni poismeno pisti ajattelemaan, miten vähän sitä kuitenkin pitää ystäviinsä (etenkin nuoruuden ystäviin ja miksei muihinkin) yhteyttä. Niin helpolla sitä pitää heitä tavallaan itsestäänselvyytenä ja ajattelee, että mihinkäs he häviäisivät. Tai sitten ajattelee kuten minä, että kun on ollut näin pitkä tauko näkemisessä / juttelussa, onko enää mitään yhteistä puhuttavaa. Tein tuon kysymyksen Facessa omassa päivityksessäni ja yllättävän moni siihen vastasikin. Kaikki olivat järjestäen sitä mieltä, että puhuttavaa löytyy. Sovittiinkin heti parin ihmisen kanssa, että soitellaan nyt heti alkuvuodesta. Kun ei vain jäisi pitämiseksi.
Mutta tuntuu tuo ystäväni poismeno jotenkin oudolta. Hän oli oikeastaan ensimmäinen pitkäaikainen ystäväni, joka nukkui pois. Valitettavasti. Hänellä olisi pitänyt olla vielä vaikka kuinka paljon aikaa tehdä vaikka mitä.
Nyt soimaan hieman itseäni, että Koskissa käydessäni ei muka ikinä ollut aikaa nähdä tms. Toisaalta, hänkään ei enää asunut Koskissa vaan oli muuttanut muualle. Nyt voi enää vain jossitella.

Puikot ovat pysyneet aika hyvin kädessä - olen saanut jotain valmistakin. Kaikista en voi laittaa kuvaa, koska osa menee lahjaksi ;) Se olisi ikävää, että lahjan saaja näkisi lahjansa täällä. Tiedän hänen, ainakin välillä, käyvän lukemassa täällä päivityksiä.

Tässä ystäväni avovaimolle tekemäni sukat. Lankana Nalle Kukkaketo "Ruusu"



Pidin pienen kahvipaussin,kun laitoin ajatuksia järjestykseen. Kovasti tekisi mieleni muistella menneitä, mutta ei se niin mene. Kohtuuden nimissä menneitä toki voi muistella, muttei niihin auta jäädä rypemään. Äidin kuoleman kanssa sorruin siihen - ja ajoittain sorrun vieläkin. Mutta kai sitä voi olla iso ikävä äitiään vielä 10 vuoden jälkeenkin. Aina välillä kun tulee asioita, jotka haluaisi kertoa äidilleen, kun muille ei voi. Uskon, että meillä kaikilla on sellaisia asioita, joita ei ole tarkoitettu kuin oman äidin korville. Äiti kun rakastaa lastaan ilman ehtoja ja isompia vaatimuksia. Äiti sanoi oman äitinsä kuoleman jälkeen, kuinka iso paikka jäi tyhjäksi ja kuinka paljon asioita, joita ei voi kertoa kuin omalle äidille. En ymmärtänyt sitä silloin (äiti kun oli jo 61v. oman äitinsä kuollessa), mutta äitini kuoltua ymmärsin, mitä hän tarkoitti.
Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun olisin soittanut äidille ja kauhistellut ystäväni kohtaloa. Tuollaisissa(kin) tilanteissa äidin puuttumisen huomaa;etenkin, kun äitikin tunsi tuon ystäväni.